virhe: kuvaa ei löydy:
/home/minerva/domains/innostaja.net/public_html/templates/innostaja-oppimateriaali-flash/kuvat/palaute.gif
tai
/home/minerva/domains/innostaja.net/public_html/templates/innostaja/kuvat/palaute.gif

Tutki
Etusivu   Innostamisen opit   Keskustelutila
 
Lähde matkalle
Innostamisen käytäntöjä
Havahdu
Harjoitteita
Osallistu
Menetelmiä
Tutki
Omille poluille
  Sulje ikkuna - palaa multimediaesitykseen»

Tutki

Ihmisen luontaisesta uteliaisuudesta ei ole pitkä matka asioiden ja ilmiöiden syvempään tarkasteluun ja tutkimiseen. Omien toimintaympäristöjemme syvyys- ja laajuusulottuvuudet saavat uusia merkityksiä omakohtaisen suhteen ja kokemisen kautta.

MEISSÄ KAIKISSA ASUU PIENI TUTKIJA

Todellisuutta voi lähestyä vain kevyellä kosketuksella, jotta sen kuulas monikerroksisuus ei samentuisi, ja jotta asioiden ja ilmiöiden ei-käsitteellinen monipohjaisuus ei muuttuisi yksiselitteiseksi ja yksiulotteiseksi kangastukseksi (Tarmo Kunnas 2002). Pintakiiltoisen elämismaailmamme kuohut ovat peittämässä ihmismielen piilevänä pohjavirtauksena soljuvaa kriittistä uteliaisuutta ja sen arvokkainta virettä, tutkimuksellista herkkyyttä. Herätessämme todellisuuteen voimme havaita ympäristömme elämän näyttämöksi, joka peilaa merkityksiä omalle tai muiden käyttäytymiselle ja toiminnoille. Olemme itse kukin näyttelijöitä elämän draamassa, jonka osajako ja kohtaukset ovat inhimillistä toimintaa ympäristöllisten merkitystensä kautta. (Räsänen 1982.) Toimintaympäristöjemme syvällisempi kokeminen, ikään kuin näyttelijän ja katsojan monivivahteisena havaintoympäristönä, on paitsi äärettömän mielenkiintoista, myös tutkimuksellisesti ensisijaista.

MUUTOKSEN MEININKIÄ

Tutkimuksellisen otteen, vaikka se työtä vaatiikin, ei tarvitse olla ankeaa puurtamista. Ilon, innostuksen, seikkailullisuuden ja kepeyden kokemuksista voimme parahultaisesti jäädä sen koukkuun. Selvää on, että jos haluamme muuttaa ja kehittää ympäröivää todellisuutta, se on tunnettava perusteellisesti. Ympäristön ja siihen liittyvien ilmiöiden ennakkoluuloton analysointi; erilaisten kartoitusten, selvitysten ja analyysien pohjalta tuotettu todellisuuden tunteminen ja siitä tuotettu vakuuttava tutkimustieto antaa toiminnallemme suuremman painoarvon kuin pelkkä ”meistä tuntuu” –jankutus.

TEKEMISEN TAITOA

Usein miellämme tutkimuksen tekemisen erakoituneen salaperäiseksi puurtamiseksi tutkijankammiossaan. Riippuen tutkimusaiheesta ja menetelmästä, näin usein onkin. Yhteisöllisessä ja toiminnallisessa tutkimusotteessa on kuitenkin oleellista vuorovaikutus ihmisten ja ympäristön kanssa. Käsitteellistämisen ja jakamisen kautta kokemuksemme saavat merkityksiä yhteisömme merkitysmaailmassa (Rusanen 2002). Kriittisen ja positiivisen uteliaisuuden ilmapiiri luo omalta osaltaan uutta yhteisöllistä energiaa, joka kannattaa ohjata yhteiseksi muutosvoimaksi. Toimintatutkimuksen konsepti tarjoaa mielen-kiintoisia, monipuolisia ja osallistavia työvälineitä yhteiselle tutkimusmatkalle.

HERKISTÄVÄ KIEPUTUS

Toimintatutkimuksen perusidea tarjoaa välineitä kohteena olevaan käytännön muutokseen. Tutkimisen keskeinen piirre on ryhmässä tapahtuva, kierroksittain etenevä toiminta, jossa osallistujat yhteisesti hyväksyvät toimintansa viitekehyksen ja tekevät keskenään tarvittavan työnjaon. Tutkijana ei siis toimi ulkopuolinen henkilö, eikä tietoja hankita jälkeenpäin, tai tallenneta jonnekin muiden käytettäväksi, vaan kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Jonkinlaista osaamista ja totuttelua vaaditaan havainnointiin liittyvissä käytännöissä, joiden tarkoituksena on prosessoida tutkimuksen kannalta tarpeellinen ja oleellinen tieto yhteiseen käyttöön.

SPIRAALISTA TOISEEN

Toimintatutkimus etenee yleensä suunnittelu - toiminta - havainnointi - reflektointi -spiraalissa (kts.omille poluille sivulla olevaa kuvaa toimintatutkimusspiraalista). Omissa vakiintuneissa toiminnoissamme olemme ehkä tottuneet kiepsahtamaan yleensä vain kerran. Se on hyvä alku, mutta matkaa kannattaa jatkaa. Yksi syklin kierros on perusta seuraavalle, ja spiraalimatkalla on syytä jatkuvasti tarkastella aikaisemman syklin havainnoinnista syntynyttä suhdetta. Tavallisesti jokaiseen toimintakierrokseen linkittyy myös useita lisä- tai sivukierroksia, sen mukaan, millaisia lisä- tai tukitoimintoja suunniteltuun prosessiin liittyy.

KURSITTU DISKURSSI

Toimintatutkimuksen keskeinen menetelmä on yhteisesti hyväksyttäviin näkemyksiin hakeutuva keskustelu (diskurssi). Tästä vaiheesta käytetään myös nimitystä reflektointi. Siinä osanottajat ottavat kantaa, keskustelevat, pohtivat sekä tutkivat käytännössä erilaisten vaiheiden onnistumista ja tavoitteiden sekä mielikuvien toteutumista. Reflektoinnissa ryhmän kriittisen tarkastelun kohteeksi tuodaan erilaiset mielipiteitä sekä väitteiden ja tietojen perusteluja.

YHTEISEN TIEDON TUOTTAMINEN

Jotta vältyttäisiin etenemästä pelkän arkitiedon tai pinnallisten näkemysten varassa, prosessin ohjaajan tehtävänä on myös välittää tai tuottaa yhdessä tieteellisesti koottua tietoa ryhmän muille jäsenille, jäsentää työskentelyä, kohottaa esiin kysymyksiä sekä esittää ongelmanratkaisulle erilaisia malleja.

Reflektointi palauttaa toiminnan kulun osallistujien mieliin ja on samalla aktiivinen osa tutkimuksesta. Se on myös arviointiprosessi, jossa pohditaan toiminnan merkitystä ja arvioidaan tuloksia. Arviointivaihe toimii samalla seuraavan askeleen suunnittelun pohjana.

KAIKKEA KANNATTAA KOKEILLA

Toimintatutkimuksen osallistavaa moniulotteisuutta kannattaa kokeilla ryhmän, seuran, työtiimin ja minkä tahansa yhteisön kehittämisen välineenä. Sen viehätyksen salaisuus on arkisessa herkkyydessä ja hienovireisyydessä. Toiminnallisen tutkimuksen upea kokemus on lahja ja palkkio toimijalleen, mutta sen suurin arvo syntyy yhteisössä, ihmisen tasavertaisessa kohtaamisessa, kasvussa toiseuden ymmärtämiseen.



Lähteet:

  • http://www.metodix.com
  • Suojanen U 1992. Toimintatutkimus koulutuksen ja ammatillisen kehittymisen välineenä
  • Räsänen M & R 1982. Ihminen fyysisen ympäristön viitekehyksessä. Teoksessa Suojanen P & Saressalo L (toim.) Kulttuurin kenttätutkimus
  • Rusanen S 2002. Teoksessa Kolu S et.al (toim.) 2003. Käyttöliittymä elämään
  • Kurki Leena 2000. Soisokulltuurinen innostaminen.Tampere. Vastapaino