virhe: kuvaa ei löydy:
/home/minerva/domains/innostaja.net/public_html/templates/innostaja-oppimateriaali-flash/kuvat/palaute.gif
tai
/home/minerva/domains/innostaja.net/public_html/templates/innostaja/kuvat/palaute.gif

Innostamisen käytäntöjä
Etusivu   Innostamisen opit   Keskustelutila
 
Lähde matkalle
Innostamisen käytäntöjä
Havahdu
Harjoitteita
Osallistu
Menetelmiä
Tutki
Omille poluille
  Sulje ikkuna - palaa multimediaesitykseen»

Innostamisen käytäntöjä

1. Nuoret ja vastuullinen vapaus - yhteisöteatteriprojekti

2. Tutkimusmatkalla yhteisöön - yhteisöllisen taidekasvatuksen projekti



1. NUORET JA VASTUULLINEN VAPAUS
Yhteisöteatteriprojektin työskentelytavan kuvaus

Viime aikainen keskustelu ja uutisointi nuorten liikkumisesta vapaasti televisio- ja nettimaailmoissa, kaupungin kaduilla ja maailmalla, on johdattanut nuoriso-teatteriryhmän pohtimaan nuorten vapauden ja vastuun problematiikkaa. Idea toimintamalliin saadaan nuorilta, jotka haluavat osallistua omannäköisen esityksen prosessointiin, valmistaa siitä käsikirjoituksen sekä musiikkia ja liikettä yhdistävien, ajatuksia herättävien, ja ”ryppyotsaisuutta” vailla olevia tulkintoja pulppuavan teatteriesityksen.

LÄHTÖTILANTEEN KARTOITUS

Liikkeellelähtöä edeltää nuorten toimintatutkimusta varten kirjaamien, aiheesta heränneiden ajatusten ja kysymysten pohdinta. Mitä vapaus nuorille tarkoittaa? Kun korostetaan yksilönvapautta, katoaako silloin vastuu? Oletko vapaa lähtemään yhteisöstäsi? Oletko vapaa tulemaan takaisin yhteisöösi? Kuinka vapaa olet suhteessa muihin, läheisiin, ihmisiin, ympäristöön, elinoloihin? Onko meillä täällä Suomessa nuorisolla vapautta? Entä muissa kulttuureissa? Mikä vaikuttaa vapauteesi eniten? Mitä toivoisit vapautesi sisältävän? Mitä on käyttäytymiseen kuuluva vapaus?

Aiheen tunnustelu aloitetaan ryhmäläisten lähtiessä pienryhmissä etsimään vastauksia haluamiinsa vapaus-vastuu-käyttäytyminen –kysymyksiin. Haastattelun tai muun aineiston keruutyön voi ulottaa mahdollisimman moneen nuorten toiminnan kannalta merkittävään yhteisöön. Kohteita voivat olla kaverit, vanhemmat, opettajat, muut nuoriso- ja harrasteryhmissä toimivat nuoret ja aikuiset, työnantajat sekä kunnan tai kaupungin päättävien lautakuntien jäsenet.

Pienryhmien tutkimuksien tulokset, vastaukset, mielipiteet, tarinat, valokuvat ja muut muistot vapaudesta jaetaan koko ryhmälle. Teatteriryhmän lisäksi tämän alkuaineiston käsittelyyn ja analyysin voivat osallistua joko oman, tai toimintaa lähellä olevien yhteisöjen jäsenet.
Purkamalla haastattelujen tuloksia, analysoimalla kuvia ja tapahtumia nuorten omista ajankohtaisista ajatuksista, käyttäytymisestä ja vapaudenkäsityksistä vanhemmat ja nuorisotyöntekijät perehtyvät nuorten todellisuuteen ilman ulkopuolisten antamia käsityksiä.

Myös ryhmä itse paneutuu aiheeseen analysoimalla ja kirjaamalla ylös omia tuntemuksiaan ja toimintatutkimuksen tuloksia. Tulevaa käsikirjoitusta varten tehdyt muistiinpanot voivat olla kuvallisia, kirjallisia tai draamallisia kohtauksia merkityksellisistä, toiminnallisista tapauksista, jotka vaikuttavat ryhmän mielestä nuorten käyttäytymiseen ja vapauteen.

KÄSIKIRJOITUS SYNTYY VUOROVAIKUTUKSENA

Käsikirjoituksen työstämisessä ryhmän kanssa voi ohjaaja käyttää kohtaus-harjoituksissa koeyleisöä. Ohjaaja toimii harjoitusten jokerina. Hän voi pysäyttää ryhmäläisten (näyttelijöiden) toiminnan ja kysyä yleisöltä mielipiteitä esiintyjien toiminnasta tarinassa, tai siitä, miten jokin tarinan kohtaus voisi toimia. Ohjeistusta voidaan hakea myös roolihenkilöiden toimintaan ja tarjota näyttelijälle opastusta ja vaihtoehtoja harjoittelemiseensa. Parhaimmillaan ryhmäläiset saavat kokeilla improvisaatiotaitojaan koeyleisön edessä, koska ohjeistuksen saatuaan ryhmän tulee välittömästi esittää uusi kerrottu tilanne. Ohjaaja voi pyytää joskus tilanteeseen näyttelemään myös yleisöstä ohjeen antajan, joka näyttää kuinka tarina hänen mielestään voisi edetä toisin kuin ryhmä on suunnitellut. Koeyleisönä voi olla ryhmäläisten kaverit, joita on haastateltu alkuvaiheessa. Näin hekin saavat tietää, miten tutkimustuloksia on kehitelty näytelmäkäsikirjoitukseksi. Käsikirjoituksen valmistamiseen voi ryhmä halutessaan käyttää myös ulkopuolista apua. Paikalliset harrastajakirjoittajat tai kirjailijat saattavat hyvinkin innostua asiasta. Voi olla, että löydetään valmis, aiheeseen sopiva käsikirjoituskin, johon kannattaa tosin tehdä oma, ryhmän näköinen sovitus.

Kun käsikirjoitus on valmiina ja näytelmän harjoittelu käynnistyy toden teolla, tarvitaan nuorten avuksi usein paljon muitakin aktiivisia toimijoita. Kaikkea näytelmän valmistamisessa tarvittavaa tekemistä on niin paljon, etteivät nuorten omat voimat aina riitä. Näytelmän visuaalisen ilmeen luomiseen etsitään innostuneita tekijöitä vanhemmista ja kaveripiireistä.
Tanssikohtausten koreografian tekijäksi kysellään taitavia tanssijoita muista nuorisoryhmistä, tai musiikin esittäjäksi paikallista nuorisobändiä.

IDEA POIKII YHTEISTYÖTÄ

Idea nuorison käyttäytymisen vapaudesta voi poikia yhteistyö-mahdollisuuksia useille eri tahoille. Produktion kehittelyssä kaikkien yhteistyötahojen aktiivisuutta kannattaa hyödyntää täysillä. Ensi-illan lähestyessä ryhmäläiset työstävät kaiken aikaa teeman herättämiä ajatuksia ja keskustelevat aiheesta kavereidensa kanssa. Muutoksen ja vaikuttamisen ilmapiiri herättää nuorissa tekemisen meiningin.

Esityksen muoto on hyvä suunnitellaan sellaiseksi, että sitä voidaan esittää myös koulujen omissa tiloissa. Ensi-ilta toimii parhaimmillaan nuorison keskustelun virittäjänä ja näytelmän avoimen lopun yleisöäänestys ohjeistaa tarinan henkilöiden käyttäytymistä vapauden ja vastuun ratkaisuissa. Yhteisöteatterimalli luo toimivan foorumin unelmien saavuttamiseksi.

PROSESSI JATKUU ESITYKSEN JÄLKEEN

Yhteisöteatteritoimintaan kuuluu oleellisena osana myös projektin jälkeinen arviointi ja seuranta. Kaikki yhteistyötahojen eri tavoin annettu palaute teatteri-ryhmälle on tervetullutta. Esityksen jälkeen nuoret esiintyjät voivat toimia nuorisotyöntekijöille, tutkijoille, opettajille, vanhemmille ja nuorille suunnattujen ”nuorison vapaus” - keskustelutilaisuuksien vetäjinä kouluilla tai nuorisotiloilla. Muutaman kuukauden jälkeen ryhmäläiset voisivat käydä haastattelemassa esityskouluilla nuorison mielipiteitä esityksen aiheesta ja samalla kertoa ja näyttää kerättyä materiaalia koko projektin valmistumis-vaiheista.


2. TUTKIMUSMATKALLA YHTEISÖÖN
Yhteisöllisen taidekasvatusprojektin työskentelytavan kuvaus

Seuraavan projektikuvauksen tarkoituksena on osoittaa yhdistyksen tai ryhmän mahdollisuudet yhteisönsä ja ympäristönsä tutkimiseen ja vaikuttamiseen yhteisöllisen taidekasvatuksen keinoin. Projektin lopputulokset voidaan esitellä kannanottona jonkin ympäristössä tai yhteisössä havaitun epäkohdan korjaamiseksi. Prosessin avulla erilaiset toiminta- ja harrastusryhmät voivat suunnitella ja toteuttaa omia teatteri-, tanssi- ja musiikkiesityksiään tai valokuva- ja taidenäyttelyitä. Tuotos voi toimia yhteisöä ja ympäristöä aktivoivana tapahtumana: konserttina, vuosijuhlana tai performanssina. Tai olla näitä kaikkia edellämainittuja yhtä aikaa. Oleellista projektissa on aktiivinen osallisuus. Parhaimmillaan se kiinnittää ja innostaa ympärilleen eri-ikäisiä toimijoita, niin järjestöaktiiveja, ohjaajia, harrastajia, taiteilijoita kuin yhteisön asukkaitakin.

VÄREILYÄ
Miksi projekti tehdään

Aluksi kannattaa tarkkaan pohtia, mitä tarkoitusta varten projektia tehdään. Onko sen tarkoituksena elämän sulostuttaminen, yhteinen juhla, seuran toimintaa esittelevä tapahtumaviikko, teatteri- tai tanssiesityksen tuottaminen, vai yhteiskunnallinen kannanotto. Toki projekti, kuten edellä mainitaan, voi olla kaikkea tätä. Jos yhdessä päätetään lähestyä teemaa yhteiskunnallisen vaikuttamisen näkökulmasta, jokainen toimintaryhmä voi tuoda julki ja värittää aihetta omalla tavallaan. Liikuntaryhmät luontoympäristöä hyödyntäen, johtokunta rakennettua ympäristöä tai sosiaalista hyvinvointia painottaen, tanssi- ja teatteriryhmät kulttuurihistoriallista kerrontaa nykypäivään heijastaen.
Sopivan teeman löytyminen auttaa projektin rajaamista. Teemana voisi olla vaikkapa jokin ympäristöllinen elementti: vesi, maa, tai rakennus. Esimerkiksi, järvi kyläyhteisön rakentajana ja esteettisenä kokemuksena. Tai seuran talo- taiteiden talo, kylän yhdistäjänä ja yhteisöllisenä paikkana.

PINTAPOLSKINTAA
Mitä tietoa tarvitaan

Projekti on hyvä aloittaa perehtymällä yhteisöön ja ympäristöön erilaisen aihetta käsittelevän kirjallisuuden, julkaisujen ja aineistojen avulla. Tietoa voidaan kerätä kirjastosta, lehtileikkeistä, pöytäkirjoista, kylä- ja aluehistorioista, kartoista ja kunnallisista tilastoista. Orientoivaan perustyön voi tehdä esimerkiksi parityöskentelynä tai pienissä ryhmissä. Salapoliisityön tuloksia on hyvä käsitellä yhdessä, käyttää sitä yhteisen tiedon rakennus-materiaalina, joka samalla ohjaa projektin jatkotyöstämistä Aineistoa voidaan hyödyntää myös projektia esittelevän ”lopputyön” yhteydessä esimerkiksi näyttelymateriaalikoosteena.


SUKELLUKSIA
Tutkimusmatka ympäristöön alkaa

Kun orientaatio on tehty, aloitetaan oma tutkimusmatka ympäristöön. Tähän tehtävään kannattaa niin ikään ryhtyä pienissä ryhmissä. Näistä yksi voi tallentaa alueen eri kohteita videolle, toinen valokuvaa ja kolmas kiertää nauhurin kanssa keräten tarinoita. Kaikesta tästä on kohteliasta ilmoittaa alueen asukkaille etukäteen. Haastatteluista kannattaa tehdä ennakkosuunnitelma, jossa mietitään miten asiasta ennakkoon ilmoitetaan, ketä haastatellaan ja mitä kysytään. Haastateltavilta pitää varmistaa asia etukäteen ja heille on kerrottava, miksi haastattelu tehdään ja mihin ja miten materiaalia käytetään. Materiaalien julkaisuun, käsittelyyn ja julkiseen esittämiseen on aina kysyttävä lupa aineiston lähteeltä tai haltijalta.

Vuolaan tarinoinnin lähteenä voi toimia esimerkiksi valokuva. Tässä tapauksessa haastateltavalle on hyvä etukäteen ilmoittaa, että häneltä toivotaan esimerkiksi työhön, vapaa-aikaan tai omaan tärkeään paikkaan liittyvää valokuvaa ja tarinaa siitä.

YHTEISESSÄ VENEESSÄ
Projekti huipentuu tapahtumaan

Yhteisöllisen taidekasvatusprojektin huipennusta kannattaa yhdessä juhlia. Saattaa olla, että juhla sijoittuu kesätapahtuman yhteyteen, tai seuran vuosijuhlaan, tai se voi toimia myös performatiivisena kannanottona oman yhteisön ja ympäristön puolesta. Olipa projektin julkitulo mikä tahansa, siitä kannattaa tiedottaa hyvin ja ajoissa.

Juhlan tai tapahtuman rakenne ja dramaturgia tulisi suunnitella huolella. Esittävän tekemisen ohjelmanumerot suhteessa kokonaissisältöön on hyvä miettiä loogiseksi, eteneväksi kokonaisuudeksi. On pohdittava, kannattaako projektista syntynyttä kahden tunnin teatteri- tai tanssiesitystä sijoittaa samaan tilaisuuteen kaiken muun tarjottavan kanssa, vai toimisiko jompikumpi niistä paremmin jonakin toisena ajankohtana.

Projektimateriaalia kannattaa hyödyntää kokoamalla siitä esimerkiksi näyttelyn. Yleisölle tulee varata aikaa näyttelyihin tutustumiseen, vuorovaikutukseen, ajatusten vaihtoon. Kannattaa miettiä, miten yleisö osallistetaan tapahtumaan muutenkin kuin passiivisena vastaanottajana.
Pienikin yhteinen aiheeseen liittyvä tekeminen: omatekoisen tai kaikille jaetun esineen tai viestin, tuominen yhteiseen tilanteeseen tai tilaan tai paikkaan saa aikaan kollektiivista herkistymistä ja ilmapiirin vapautumista. Yhdessä tekemisen muotoa ja tapaa on syytä miettiä projektin sisältöjen, ehkä myös vaivattomuuden ja luontevuuden näkökulmasta. Yhteisen kokemuksen tuntu jää kauaksi, jos ihminen tuntee olonsa vaivautuneen kiusalliseksi.

Juhlapaikan ei aina tarvitse olla seuran talon sali ja näyttämö. Tapahtumia ja esityksiä voidaan sijoittaa myös ympäristöön. Jos tapahtuman ”näytöksiä” on useampia, osa niistä voidaan viedä luontoympäristöön, osa pihatiloihin ja osa sisälle. Perinteisiä tilan käsityksiä ja rajoja kannattaa rikkoa. Hiekkakuopilta, asvalttipihoilta, pientareilta, rannoilta sekä rakennuksista voi löytää mielenkiintoisia aiheeseen, sisältöön ja esittämistapaan sopivia paikkoja. Paikan valinnan tulee kuitenkin olla tarkkaan harkittua ja perusteltua.

Yhteisöllisen tekemisen malleja ja tapoja on varmaan yhtä monta kuin tekijöitäkin. Ei ole olemassa yhtä oikeata tai väärää tapaa ja jokainen projekti on toimijoittensa näköistä, toivottavasti omia yhteisöjä ja ympäristöjä palvelevaa. Ja vaikka malleja olisi kuinka paljon tyrkyllä, tulevat ne eläviksi ainoastaan tekijöittensä ja heidän todellisuuteensa