virhe: kuvaa ei löydy:
/home/minerva/domains/innostaja.net/public_html/templates/innostaja-oppimateriaali/kuvat/palaute.gif
tai
/home/minerva/domains/innostaja.net/public_html/templates/innostaja/kuvat/palaute.gif

Omille poluille
Etusivu   Innostamisen opit   Keskustelutila
Opinto-opas
 
Lähde matkalle
Innostamisen käytäntöjä
Havahdu
Harjoitteita
Osallistu
Menetelmiä
Tutki
Työkaluja
Omille poluille
  « Edellinen | Seuraava »

Omille poluille

Oman jutun työstäminen toimintatutkimuksellisella otteella

TUTKIMUKSELLINEN OTE PITÄÄ MIELENKIINTOA YLLÄ

Hankkeen toteuttamiselle löytyy monia vaihtoehtoja. Yksi tapa, joka tässä esitellään, on toteuttaa hanke toimintatutkimuksellisella otteella. Tällainen ote painottaa toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa erityisesti lähtötilanteen analysointia sekä toiminnan jatkuvaa havainnointia, jota tehdään arviointitilanteita ja tulevan toiminnan kehittämispäätöksiä varten. Toimintaan siis lisätään ripaus kriittisyyttä, havaintoja pannaan toiminnan kuluessa muistiin ja ne tuodaan yhteiseen arviointikeskusteluun. Arviointikeskustelun jälkeen pidetään huoli siitä, että kehittämisnäkökulmat siirtyvät tulevaan toimintaan. Tällainen tutkimuksellinen ote parhaimmillaan on antoisa tapa kehittää toimintaa ja pitää sitä mielenkiintoisesti yllä. Kun toimintaa jatketaan uudella kierroksella, siihen saadaan mukaan uusia, yhdessä hyväksi koettuja näkökulmia. Toiminta elää ja muuntuu toimijoiden oman panoksen avulla ja heidän itsensä haluamaan suuntaan. Innostusta useissa tapauksissa lamaannuttava lähtökohta, ”tehdään niin kuin ennenkin on tehty”, poistuu taka-alalle.

Toiminnan pyörittämistä voidaan kuvata kierroksittain etenevänä ympyrämäisinä jaksoina:





NYKYTILANTEEN KARTOITUS ON HAVAHTUMISEN PAIKKA

Tehtävä 1:
Määritelkää hankkeen aihe tai yleisteema ja kuvatkaa, miksi hanke tehdään
Aluksi kannattaa tarkkaan pohtia, mitä tarkoitusta varten hanke tehdään ja mikä tilanteessa on ratkaisua kaipaava haaste. Onko hankkeen tarkoituksena yhteinen tapahtuma, yhdistyksen toimintaa esittelevä tapahtumaviikko, teatteri- tai tanssiesityksen tuottaminen tai yhteiskunnallinen kannanotto lähiympäristön toimivuutta ja kulttuurista hyvinvointia painottaen vaiko yleisesti yhdistyksen toiminnan kirkastaminen. Oleellista on, että yleisteeman muodostamisessa ei tyydytä vanhoihin itsestäänselvyyksiin vaan sen rakentamisessa hyödynnetään havahtumisen kautta mahdollisesti saatu ahaa-elämys tai vain se hämmennyksen tila, joka on syntynyt siitä, että vanha kuva maailmasta tai itsestä on laitettu kyseenalaiseksi. Todellinen tarve toiminnalle nousee ryhmästä, jonka kanssa toimitaan. Itse toiminta rakentuu sitä ympäröivästä sosiokulttuurisesta taustasta käsin kuten esimerkiksi alueen historiasta, väestöstä ja sen tarpeista, kulttuurisista ja yhteiskunnallisista tekijöistä jne.
Kun tämä orientaatio on tehty, aloitetaan oma tutkimusmatka.

Tehtävä 2:
Tehkää etukäteiskartoitus ja kuvatkaa, mitä hankkeen toteuttamisella voidaan parhaimmillaan saavuttaa
Kartoitusvaihe sisältää teoreettista perehtymistä, tietoisuuden lisäämistä omista/yhdistyksen käytännöistä, sidosryhmien ja toimintaympäristön selvittämistä. Kartoitusvaihe päättyy ryhmän yhteisen tahtotilan eli vision luomiseen, joka kuvaa sitä parasta olotilaa tai sitä sytyttävää päämäärää, joka hankkeen avulla saavutetaan.

Etukäteiskartoitukseen soveltuva menetelmä on sidoksissa toimintaryhmään ja sen tilanteeseen. Tässä tuodaan esimerkit kolmeen eri tilanteeseen.

Esimerkki harrastusryhmän toimintatilanteen kartoittamiseksi:
Ryhmän tehtävänä on kartoittaa, millainen oma yhteisö ja ympäristö (esim. yhdistys, asuinpaikka) on ja miten siitä tuli tällainen. Kullekin ryhmäläiselle annetaan tehtäväksi selvittää omaa yhteisöä/ ryhmää/yhdistystä. Missä on toiminut ja miksi. Sen jälkeen hän kertoa siitä muille esim. sanojen, kuvien, esineiden tai haastattelujen avulla. Ryhmä voi muokata osallistujien tarinoista ja kuvista ”esityksen” draaman, kirjoittamisen, musiikin, kuvan, tanssin tai teatterin keinoin ja saada näin kokonaiskuvan yhteisön ja ympäristön tilanteesta, jolta pohjalta myös visio parhaasta mahdollisesta tilanteesta voidaan luoda.

Esimerkki yhdistystoiminnan toimintatilanteen kartoittamiseksi:
Jos yhdistys haluaa kirkastaa nykyistä toiminta-ajatusta se voi kartoittaa nykytilannetta esim. swot –analyysilla, jonka tuloksia hyödynnetään yhdistyksen vahvuuksien ja ongelmien tunnistamisessa. Ensin pohditaan, mitkä ovat toiminnan nykyhetkeen liittyviä vahvuuksia ja heikkouksia sekä tulevaisuuteen liittyviä mahdollisuuksia ja uhkia. Sen jälkeen tehdään johtopäätökset, miten vahvuuksia voidaan edelleen kehittää ja heikkouksia poistaa sekä miten mahdollisuuksia voidaan hyödyntää ja uhkia torjua. Näin saadaan joukko kehittämiskohteita, joista valitaan tärkeimmät kohteet toimenpiteitä varten.
Yhteistä näkemystä tulevaisuudesta voidaan kirkastaa rakentamalla yhdistykselle swot –analyysiin pohjautuva visio eli unelma parhaasta. Visio kuvaa nykytilaa selvästi parempi tilannetta. Se vaatii venymistä, mutta on kuitenkin mahdollista saavuttaa. Se motivoi tekemään tavoitteesta totta.

Esimerkki tilannekartoituksesta ongelmakartan avulla
Nykytilanteen analysointi:

  1. Mitä ongelmia on toiminnan toteutumisessa / mitä kysymyksiä on ratkaistava, jotta toiminta voi toteutua onnistuneesti
    Jokainen kirjoittaa yhden ongelman / paperi
  2. Jokainen esittelee omat kysymyksensä ryhmän muille jäsenille
  3. Samat kysymykset yhdistetään yhdeksi kysymykseksi
  4. Kysymykset ryhmitellään asiakokonaisuuksiksi
  5. Kullekin asiakokonaisuudelle kirjataan otsikko
  6. Ongelmia muotoillaan/tarkennetaan/rajataan
    Kehittämiskohteiden määrittely:
  7. Valitaan ensisijaiset, toimenpiteitä vaativat kehittämiskohteet
    Sytyttävän päämäärän muotoilu:
  8. Kuvataan se asioiden tila, johon kehittämiskohteen ratkaisulla parhaimmillaan voidaan päästä
    tai kuvataan se sytyttävä päämäärä, joka on saavutettu vuoteen x mennessä



SUUNNITELMAVAIHEESSA OSALLISUUS KONKRETISOIDAAN

Tehtävä 3:
Tehkää hankkeelle toimintasuunnitelma

Toimintasuunnitelman sisältöalueet:

  1. Tavoitteet
  2. Toimenpiteet ja aikataulu
  3. Vastuuhenkilöt ja muut resurssit (kuten rahoitus)
  4. Havainnointi ja arviointi: (linkit ao. kohtiin: havainnointi on tietojen kokoamista arviointia varten ja Arvioinnin tuloksena syntyy entistä parempi suunnitelma)
    - Mitä arvioidaan, mitä tietoa hankkeessa haetaan (havainnointi- ja arviointikohteiden valinta)
    - Kuka havainnoi, mitä kohteita, milloin ja miten (työnjako, aikataulu ja menetelmät)
    - Milloin arviointitilaisuudet järjestetään (esim. alku-, väli- ja loppuarviointi)
    - Miten arviointitulokset raportoidaan/tiedotetaan ja miten niitä hyödynnetään

Sosiokulttuurisessa innostamisessa suunnittelu on aina osallistavaa suunnittelua, jolloin kaikki ryhmäläiset sekä ajattelevat että toimivat. Yhden "kierroksen" suunnitelma sisältää paitsi ”normaalit” tavoite-, toimenpide- ja resurssiosiot myös havainnoinnin ja arvioinnin osiot. Tutkimuksellista otetta suunnitelmaan saadaan nimenomaan sillä, että arviointi suunnitellaan jäsenneltynä. Käytännössä puutteena saattaa olla se, että havainnointitietojen keräämistä arviointitilanteita varten ei ole suunniteltu tai jos vaikka tietoja on, ne eivät tule yhteiseen keskusteluun. Puutteena voi olla myös se, että vaikka arviointia on tehty, parannukset eivät siirry tulevaan toimintaan.


TOIMINNASSA TÄRKEÄÄ ON KOKEILUVUUS JA JOUSTAVUUS

Toimintavaiheen eli itse tekemisen tulee olla joustavaa. Keskustelut ja kompromissit kuuluvat asiaan samoin kuin uusien toimintatapojen ja ratkaisujen kokeileminen.


HAVAINNOINTI ON TIETOJEN KOKOAMISTA ARVIOINTIA VARTEN

Jo toimintaa suunniteltaessa kannattaa määritellä niitä vaiheita, joista havaintoaineistoa kerätään. Nämä vaiheet ovat merkityksellisiä vaiheita toiminnan onnistumiselle. Työnjaosta havaintojen teossa kannattaa myös sopia. Havainnoinnin ja arvioinnin kohteet ovat paljolti yhtenevät.

Kun havainnoidaan, seurataan toimintaprosessia ja tuloksia, tarkkaillaan toimintatapoja ja menetelmiä, huomioidaan esille tulevia ongelmia jne. Omat tuntemukset ja havainnot on tärkeä kirjata muistiin välittömästi kokemusten jälkeen. Silloin niiden kertominen myöhemmin niin kuin ne todellisuudessa tapahtuivat on helpompaa.

Havainnointikeinoja

(Tutkimus)päiväkirja on hyvä väline omien tuntemusten muistiin merkitsemiseen. Päiväkirjaan voi kuvata toiminnan kulkua ja käytettyjä menetelmiä sekä toimijoiden reaktioita eri tilanteissa. Päiväkirja toimii paitsi muistiin merkitsemisen paikkana myös oman oppimisen tehostajana.

Haastatteluja voi tehdä toimijoiden kokemuksista. Haastatella voi myös sellaisia sidosryhmään kuuluvia henkilöitä, jotka eivät osallistu varsinaiseen toimintaan, mutta joiden antamaa tietoa silti tarvitaan.

Nauhurit ja videolaitteet pystyvät tallentamaan suuremmankin ryhmän keskustelun, jota muuten voisi olla vaikea saada kirjattua muistiin.

Arviointilomakkeita käytetään varsinkin koulutukseen tai ryhmätoimintaan liittyvän palautteen kokoamisessa osallistujilta. Kysymykset voivat olla suljettuja kysymyksiä ja rastitettavia vaihtoehtoja tai avoimia kysymyksiä (esim. miten –alkuisia), jolloin niiden vastaaminen edellyttää usein miten syvällisempää pohdintaa.


ARVIOINNIN TULOKSENA SYNTYY UUSI ENTISTÄ PAREMPI SUUNNITELMA

Suunnitelma arvioinnin kohteista, aikataulusta ja työnjaosta kirjataan jo toimintasuunnitelmaan muistaen, että toiminnan analysointia ja tulosten tulkintaa tapahtuu osallistujien toimesta koko toimintaprosessin ajan, vaikka lopullinen arviointi tapahtuukin toiminnan loppuvaiheessa. Väliarviointi lyhyimmillään voi koostua kolmesta kysymyksestä: mikä onnistui, mikä ei onnistunut, mitä opittiin.

Arvioinnissa havainnot tulkitaan. Reflektointi palauttaa toiminnan kulun osallistujan mieleen. Hän uudelleenarvioi kokemuksiaan kyseenalaistamalla asioita ja peilaamalla niitä aikaisemmin kokemiinsa asioihin. Yhdessä tehty reflektointi parhaimmillaan tuo uusia näkökulmia aikaisempaan toimintaan ja edesauttaa siten uusien käytäntöjen ja toimintatapojen syntymistä.

Tutkimuksellinen ote toiminnan pyörittämisessä sisältää myös sen, että arvioinnin tulokset kirjataan ylös ja niistä tiedotetaan esimerkiksi toimintaa lähellä oleville sidosryhmille.

Toimintasyklin loppuarvioinnin tuloksena syntyy uusi suunnitelma siitä, miten toimintaa kannattaa jatkossa seuraavalla kierroksella kehittää. Loppuarvioinnissa syntyy vastauksia seuraaviin oleellisiin kysymyksiin:

  • miten ryhmä on asettamansa tavoitteet saavuttanut
  • miten tekeminen/toimintaprosessi menetelmineen on onnistunut
  • miten resurssit ovat riittäneet
  • mitä itse toimijat ja toiminnan kohderyhmät ovat saaneet
  • millaisia kehittämisnäkökulmia on syntynyt jatkoa ajatellen



Näin ollen uusi toimintakierros voi alkaa parantuneiden tavoitteiden ja toimintatapojen kanssa. Tiedollisesti ja taidollisesti uudistuneina. Innostuneina!


Lähteet:

  • http://www.metodix.com
  • Kinnunen, Penttilä, Rantala, Salonen, Tervo 2003. Innostuskirja. Nyt, sosiokulttuurisen innostamisen polunpäitä, Opintokeskus Kansalaisfoorumi
  • Suojanen Ulla 1992. Toimintatutkimus koulutuksen ja ammatillisen kehittymisen välineenä
  • Kurki Leena 2000. Soisokulltuurinen innostaminen.Tampere. Vastapaino

 

 

« Edellinen | Seuraava »