virhe: kuvaa ei löydy:
/home/minerva/domains/innostaja.net/public_html/templates/innostaja-oppimateriaali-flash/kuvat/palaute.gif
tai
/home/minerva/domains/innostaja.net/public_html/templates/innostaja/kuvat/palaute.gif

Havahdu
Etusivu   Innostamisen opit   Keskustelutila
 
Lähde matkalle
Innostamisen käytäntöjä
Havahdu
Harjoitteita
Osallistu
Menetelmiä
Tutki
Omille poluille
  Sulje ikkuna - palaa multimediaesitykseen»

Havahdu

Kuunteleminen ja näkeminen ovat maailman vaikeimpia asioita.
Me emme halua nähdä – me emme halua katsoa, koska me saatamme muuttua.
Herääminen ei vaadi energiaa, voimaa tai nuorekkuutta, ei edes paljon älyä.
Kaikkein eniten tarvitaan valmiutta oppia uutta.
Emme me pelkää tuntematonta, vaan tunnetun menettämistä.
(Anthony de Mello 2000, 27–28.)

Innoittajana ja ajatusten herättäjänä tämän osion teksteihin on toiminut Juha Siitosen, Hannele Repolan ja Heljä Robinsonin tutkimushankeraportti. Havahtuminen työhyvinvoinnin mahdollistamiseen. Empowerment-kulttuuri työhyvinvoinnin edistämisessä. 

Havahtuminen on pysähtymistä

Jokainen meistä tarvitsee havahtumista voidakseen hyvin ja ymmärtääkseen uupumuksen vaarojen merkityksen. Havahtuminen on pysähtymistä ja asioiden perinpohjaista uudelleen arvioimista. Se voi olla kuin unesta heräämistä. Silmien avauduttua alamme arvioida tilannetta uudelleen sekä kuunnella itseä ja toisia. Havahtuminen voi johtaa löytöjen tekemiseen tilanteissa, yhteisöissä ja itsessämme.

Havahtuminen voi tapahtua ajasta ja paikasta riippumatta välähtävän ahaa-elämyksen tuloksena tai se voi olla seurausta pitkällisestä prosessista. Sitä voi tapahtua itsellemme merkityksellisen asian edessä. Havahtuminen voi tapahtua myös hiljentymisen tai oravanpyörästä ulos ajautumisen tai pääsemisen yhteydessä tai kun pyrimme yhdessä ajattelemaan ja ymmärtämään tulevaisuutta.

Havahtuminen on itsensä havahduttamista ja yhdessä havahtumista. Se on sekä yksilöllinen että yhteisöllinen kokemus. Ei riitä, että yhteisössä on valmiudet, yksilön on myös itse havahduttava. Uudistamisen tie edellyttää itsereflektiota ja ajattelun muuttamista, sillä havahtuminen on myös riskinottoa. Se edellyttää, että meidän on tiedostettava tarve muuttua ja toteutettava muutos. Muutoksen näkeminen on haasteellista, koska pelkäämme tunnetun menettämistä. (Siitonen, Repola, Robinson, 24.)

Havahtuminen on tuntemista
 

”Henry, oletpa sinä muuttunut! Olit ennen niin pitkä ja nyt noin lyhyt.
Olit niin komea ja nyt noin laihtunut. Olit ennen niin vaalea ja hiuksesi
ovat nyt noin tummentuneet. Mitä sinulle on tapahtunut?
– En minä ole Henry. Nimeni on John.
– Vai olet sinä muuttanut nimesikin!
Miten tällaiset ihmiset saa kuuntelemaan?”
(
Anthony de Mello 2000, 27.)

Sellaiset yhteisöt, joissa kaikilla on aito mahdollisuus tunneilmaisuihin, omistavat valtavan sosiaalisen pääoman. Tunteet vaativat kuitenkin pysähtymistä ja aikaa. Tunteet vaativat myös kuuntelua, mikä nyky-yhteiskunnassa tuntuu olevan entistä harvinaisempaa. Ihminen säätelee omaa toimintaansa jo tunteiden mukaan samoin kuin tulkitsee ympäristönsä ilmastoa, joka myös ohjaa omaa käyttäytymistä.

Kuuntelemisella tarkoitetaan yleensä toisen ihmisen kuuntelemista. Yhtä tärkeää on kuunnella myös itseään. Kyky kuunnella omia sisäisiä viestejä auttaa myös toisten ihmisten kuuntelemisessa, ymmärtämisessä ja hyväksymisessä. Tunteiden avulla voimme hyväksyä oman ja myös toisten haavoittuvuuden, rajallisuuden, heikkouden ja avuttomuuden. Tunteiden tuntemisessa avainsana on herkkyys, sillä tunteisiin liittyviä asioita usein ei sanota ääneen, vaan ne on ymmärrettävä sanattoman viestinnän kautta. Yhteisön jäsenet toimivat parhaimmillaan toistensa peileinä.

”Tunteiden perusteella teemme johtopäätöksiä, mihin haluamme kiinnittää huomiota. Se mihin kiinnitämme huomiota, on yhteydessä oppimiseemme. Minkä olemme oppineet voimakkaan tunnelatauksen yhteydessä, muistamme pitkään. Tieto ja tunne toimivat toisiaan täydentäen.” (Siitonen, Repola, Robinson, 24-25.)

Havahtuminen on omana itsenään olemista

On yhdentekevää oletko samaa mieltä vai eri mieltä.
Sillä ei ole mitään tekemistä totuuden kanssa.
On vain oltava avoin ja halukas löytämään jotakin uutta.
Tämä on tärkeää, ei samaa tai eri mieltä oleminen.
(
Anthony de Mello 2000, 17.)

”Ympäristö voi edistää tai rajoittaa omana itsenään olemista. Omana itsenään oleminen on mahdollista kulttuurissa, jossa ihmisen omaleimaisuutta pidetään voimavarana ja arvokkaana luovuuden lähteenä. Omana itsenään oleminen merkitsee sitä, että näkee omat vahvuutensa ja mahdollisuutensa, mutta myös puutteensa ja rajallisuutensa.” (Siitonen, Repola, Robinson, 33.)

On vapauttavaa todeta, että aina ei ole välttämätöntä jaksaa kaikkea. Tämä edellyttää kuitenkin itsetuntemusta ja itsensä hyväksymistä. Kun ihminen hyväksyy itsensä, heijastuu hänestä optimismi ja myönteinen lataus. Optimistit myös voivat paremmin, elävät pitempään, ja sairastelevat elämässään vähemmän.

”Palaute muilta ihmisiltä ja itsetutkistelu antavat palautetta meille siitä, millaisia ihmisiä olemme. Joskus tätä palautetta on vaikea ottaa vastaan. Mieluummin suljemme silmämme todellisuudelta kuin opettelisimme tuntemaan todellista minäämme.” (Siitonen, Repola, Robinson, 33.)

”Omana itsenään oleminen vaatii rohkeutta. Se vaatii joskus puolensa pitämistä ja tarvittaessa asettautumista toisia vastaan. Se on vakuuttavaa käyttäytymistä, jossa ihminen ei väheksy omia tarpeitaan eikä myöskään loukkaa toisten tarpeita. On oltava valmis vastaanottamaan myös kritiikkiä.” (Himberg & Jauhiainen 1998, 90.)

Omaksi itsekseen kasvaminen on koko elämän mittainen prosessi. Kun ihminen oppii tunnistamaan omia tunteitaan, tapojaan reagoida, hän pystyy paremmin käsittelemään ja säätelemään tunteitaan ryhmässä.

Havahtuminen on näkemistä

Oletko käsitteidesi vanki? Haluatko murtautua ulos vankilastasi?
Siinä tapauksessa katsele, vietä tuntikausia tekemällä havaintoja.
Pääse kosketuksiin asioiden kanssa, katso niitä. Toivottavasti silloin pääset irti niistä jäykistä ajatusmalleista, joita me kaikki olemme itsellemme kehittäneet, irti sellaisesta, mitä ajatuksemme ja sanamme ovat meihin kylväneet.
(
Anthony de Mello 2000, 110.)
 

Ihminen tarvitsee päämääriä, vaihtoehtoja ja tulevaisuuden unelmia. Erilaisten vaihtoehtojen näkeminen ja kokeminen, tietoisuus siitä, että on valinnanvaraa, on vapauttavaa. Ihminen kokee voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä ja tulevaisuuteensa.

”Ihmisen hyvinvointia edistää myös se, että uskaltautuu irrottautua totutuista toimintamalleista ja havahtuu näkemään ympärillään mahtavan mahdollisuuksien kirjon, jota voi vapaasti hyödyntää oman kiinnostuksensa ja todellisten tarpeiden lähtökohdista. Mahdollisuuksien kirjoon havahtuminen on ajatusluutumien ja asenteiden aukeamista.” (Siitonen, Repola, Robinson, 43.)

Havahtunut

"Mistä etsisin valaistumista?   "Täältä"
"Koska se tapahtuu?"   "Se tapahtuu parhaillaan"
"Miksi sitten en koe sitä?"    "Koska et katso"
"Mitä minun pitäisi katsella?"    "Ei mitään, katsele vain"
"Katsele mitä?"    "Mitä tahansa mihin silmäsi osuvat"
"Onko minun katsottava tietyllä tavalla?"    "Ei. Tavallinen tapa riittää"
"Mutta enkö minä aina katso tavallisella tavalla?"   "Et"
"Miksi ihmeessä en?"    "Koska katsellaksesi sinun täytyy
                                     olla paikalla. Enimmäkseen olet
                                     jossain muualla"
(Anthony de Mello 2000)

Havahtunut ihminen pyrkii kohti sellaista keskustelukulttuuria, joka mahdollistaa rohkaisun, välittämisen, tunteiden ilmaisemisen ja kuuntelemisen. Avoin kommunikaatio johtaa väistämättä henkisen hyvinvoinnin, toisten kunnioittamisen ja luottamuksen lisääntymiseen yhteisössä.

”Havahtuminen voi johtaa arvojen tarkasteluun ja minäkäsityksen uudelleen arvioimiseen, jonka seurauksena voi tulla halu pitkäjänteiseen kehittämistyöhön. Siihen liittyy myös pyrkimys hienotunteiseen käyttäytymiseen ja kypsään aikuisuuteen.” (Siitonen, Repola, Robinson, 23.)

Havahtuminen johtaa helposti niin isoon muutostarpeeseen, että yhteisössä ei ole mahdollista heti sellaiseen päästä. Tällaista kriisiä voidaan kuitenkin pitää välttämättömänä ja jopa toivottavana vaiheena pyrittäessä kohti selkiytynyttä visiota. Kuten Gandhi sanoi: ”Olkaamme itse se muutos, jonka haluamme nähdä” 


Lähteet:

  • Himberg, L – Jauhiainen, R. Suhteita. Minä, me ja muut, 1998, WSOY
  • Kinnunen, Penttilä, Rantala, Salonen, Tervo. 2003. Innostuskirja. Nyt. Sosiokulttuurisen toiminnan polunpäitä. Opintokeskus Kansalaisfoorumi. Oulu: Painotalo Suomenmaa
  • Mello, A.D. 2000. Havahtuminen. Jyväskylä: Gummerrus Kirjapaino
  • Siitonen, J. 1999. Voimaantumisteorian perusteiden hahmottelua. Väitöskirja. Oulun opettajankoulutuslaitos. Oulu: Oulun Yliopistopaino
  • Siitonen, Repola, Robinson. 2002 Havahtuminen työhyvinvoinnin mahdollistamiseen. Empowerment-kulttuuri työhyvinvoinnin edistämisessä. Oulu: Oulun Yliopistopaino
  • Heikkilä J & Heikkilä K. 2001. Dialogi – Avain innovatiivisuuteen. Juva. WSOY
  • Keltikangas-Järvinen L. 1994. Hyvä itsetunto. Juva. WSOY
  • Kurki Leena 2000. Soisokulltuurinen innostaminen.Tampere. Vastapaino